Kakkupäivä

Hummingbird cake

Aina on hyvä päivä leipoa. Leipomiseen voivat osallistua kaikki ja leipomuksilla on mukava ilahduttaa. Ja hyvää syytä leipoa ei tarvitse kauaa etsiä, keksin heti monta, vaikka muillekin. Talon herra kävi viikonloppuna katsastamassa pääkaupunkiamme ja tervetuloa kotiin-kakku tarvittiin lauantaille (hyvä syy). Kun lapsuuden ystävä vielä kyseli, voisiko tulla käymään kylässä, suunnitelma varmistui(toinen hyvä syy). Viikonloppuna käärimme siis pikku neitien kanssa hihat ylös ja viritimme suloiset muumiessut ylle ja aloimme leipomaan kakkua.

Tätä ohjetta olen katsonut Kakkujen kuningattaret kirjasta useita kertoja ja nyt minulla  oli ainekset kasassa, joten valinta kakuksi oli helppo. Ohje on Sanna Kekäläisen.

Hummingbird cake

2 kypsää banaania

1prk ananasmurskaa valutettuna

1,5 dl pekaanipähkinöitä

0,5dl kookoshiutaleita

2tl vaniljasokeria

200g voita

2dl sokeria

3 kananmunaa

3,5dl vehnäjauhoja

1,5tl leivinjauhetta

1tl kanelia

kuorrutus

250g mascarponea

2dl tomusokeria

2rkl sitruunanmehua

pekaanipähkinöitä

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja asettele suikaleet reunoille. Kuori banaanit ja murskaa ne. Sekoita mukaan valutettu ananasmurska. Laita pähkinät leikkuulaudalle ja rouhi ne pienemmäksi. Sekoita rouhitut pähkinät, kookoshiutaleet ja vaniljasokeri.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa toisessa astiassa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kevyesti. 

Lisää joukkoon huoneenlämpöiset kananmunat yksi kerrallaan. 

Sekoita kuivat aineet keskenään kolmannessa kulhossa. Yhdistä hedelmäseos voi-sokeri vaahtoon ja lisää sitten kuivat aineet taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. 

Anna jäähtyä vartin verran ja irrota sitten kakkuvuoasta. 

Tee kuorrute sillä aikaa kun kakku jäähtyy kunnolla. Mittaa kulhoon tomusokeri, mascarpone ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle.

Koristele pekaanipähkinöillä. Tarjoile hyvän teen tai kahvin kera.

Herkullinen ja mehevä kakku pääsee ehdottomasti kahvipöytämme vakioherkuksi. Ihana kookoksen, ananaksen, banaanin ja pekaanipähkinöiden maku on kuin tuulahdus etelästä ja se lämmittää tammikuista pakkaspäivää. Lapsien mielestä kuorrute oli herkullisinta, joten jokaiselle jotain.

Terveisin:
Rouva talossa

Luitimet jalkaan ja harjoittelemaan

Vuosi vaihtui iloisissa tunnelmissa. Oli ihanaa saada vieraita tuvan täydeltä. Vilskettä ja vilinää riittikin kun kymmenen pientä jalkaa kipitteli neljäntoista isomman ja neljän tassun joukossa.

Erityisen iloiseksi uusi vuosi sai pikku neitimme, sillä juuri ennen vuoden vaihdetta teimme pihaamme oman pienen luistelukentän, josta pikku neitimme jaksavat riemuita päivä päivän jälkeen.

Luistinrata pikkuisille prinsessoille

 

Olen miettynyt pihalle hauskaa tekemistä lapsille ja kun sain ystävän jakaman idean omalle pihalle tehtävästä luistinradasta innostuin heti. Vei hetken suostutella talon Herra mukaan pihaprojektiin, mutta kun kenttää alettiin pohjustaa olivat kaikki yhtä innoissaan.

Ensin valitsimme pihalta kohdan, johon luistelukenttä päätettiin tehdä ja muokkasimme koon sopivaksi pikku neitien luisteluharjoituksiin.

Pikku neidit tarttuivat lapioiden varsiin innoikkaina ja kysyivät ainakin joka toinen minuutti: "koska kenttä on valmis?" tai "koska päästään vaihtamaan luistimet jalkaan?", minä olin myös innoissani, mutta pienen hetkisen tämän valmiiksi saaminen ottaa, oli pakko todeta.

No kyllä tässä hetkinen meni. Onneksi meillä sattui olemaan talven kovin pakkasjakso meneillään ja ulkona pakkasta oli -25 astetta, joten maa oli hyvin jäätynyt eikä imenyt vettä ja pinnalle jäänyt vesi jäätyi nopeasti.

Kannoimme veden luistelukentälle kanstelukannuilla ja se vaati hieman kärsivällisyyttä myös itseltä ei ainoastaan lapsilta. Ohuet kerrokset ovat avain onnistuneeseen lopputulokseen, joten kärsivällisyys kannatti ja saimme jäästä hyvän ja sileän.

Voi oppimisen ilo! Pienempi neiti oli innoissaan kun oppi ensimmäisellä luistelu kerrallaan pysymään pystyssä luitimilla ja isompi neiti oppi jo niin hurjasti että kuvissa vain vilahtelee jääprinsessa uusilla luistimillaan.

Olemme luistinkentän valmistuttua luistelleet lähes päivittäin, useina päivinä kaksikin kertaa. Tämä on näkynyt pikku neitien luistelussa, sillä isompi neiti harjoittelee luistimilla jo jäämakkaroiden tekemistä ja kaatumiset ovat vain hyvä syy nousta ylös ja yrittää uudelleen. Pienempi neiti on oppinut liukumaan pitäen kiinni harjan varresta, jonka toisessa päässä minä olen apuna.

"Luistelen kohta kuin perhonen"

Pirteitä tammikuun päiviä!

terveisin:
Rouva talossa