Vuosi vaihtui iloisissa tunnelmissa. Oli ihanaa saada vieraita tuvan täydeltä. Vilskettä ja vilinää riittikin kun kymmenen pientä jalkaa kipitteli neljäntoista isomman ja neljän tassun joukossa.
Erityisen iloiseksi uusi vuosi sai pikku neitimme, sillä juuri ennen vuoden vaihdetta teimme pihaamme oman pienen luistelukentän, josta pikku neitimme jaksavat riemuita päivä päivän jälkeen.
Luistinrata pikkuisille prinsessoille
Olen miettynyt pihalle hauskaa tekemistä lapsille ja kun sain ystävän jakaman idean omalle pihalle tehtävästä luistinradasta innostuin heti. Vei hetken suostutella talon Herra mukaan pihaprojektiin, mutta kun kenttää alettiin pohjustaa olivat kaikki yhtä innoissaan.
Ensin valitsimme pihalta kohdan, johon luistelukenttä päätettiin tehdä ja muokkasimme koon sopivaksi pikku neitien luisteluharjoituksiin.
Pikku neidit tarttuivat lapioiden varsiin innoikkaina ja kysyivät ainakin joka toinen minuutti: "koska kenttä on valmis?" tai "koska päästään vaihtamaan luistimet jalkaan?", minä olin myös innoissani, mutta pienen hetkisen tämän valmiiksi saaminen ottaa, oli pakko todeta.
No kyllä tässä hetkinen meni. Onneksi meillä sattui olemaan talven kovin pakkasjakso meneillään ja ulkona pakkasta oli -25 astetta, joten maa oli hyvin jäätynyt eikä imenyt vettä ja pinnalle jäänyt vesi jäätyi nopeasti.
Kannoimme veden luistelukentälle kanstelukannuilla ja se vaati hieman kärsivällisyyttä myös itseltä ei ainoastaan lapsilta. Ohuet kerrokset ovat avain onnistuneeseen lopputulokseen, joten kärsivällisyys kannatti ja saimme jäästä hyvän ja sileän.
Voi oppimisen ilo! Pienempi neiti oli innoissaan kun oppi ensimmäisellä luistelu kerrallaan pysymään pystyssä luitimilla ja isompi neiti oppi jo niin hurjasti että kuvissa vain vilahtelee jääprinsessa uusilla luistimillaan.
Olemme luistinkentän valmistuttua luistelleet lähes päivittäin, useina päivinä kaksikin kertaa. Tämä on näkynyt pikku neitien luistelussa, sillä isompi neiti harjoittelee luistimilla jo jäämakkaroiden tekemistä ja kaatumiset ovat vain hyvä syy nousta ylös ja yrittää uudelleen. Pienempi neiti on oppinut liukumaan pitäen kiinni harjan varresta, jonka toisessa päässä minä olen apuna.
"Luistelen kohta kuin perhonen"
Pirteitä tammikuun päiviä!
terveisin:
Rouva talossa
Mahtavaa! Tämä luistinratajuttu on niin huippu. Viime vuonna eräs ystävä puhui myös tästä ja mietin jo silloin toteuttamista... Saa nähdä saisinko miehen tähän mukaan. Olis ihan huippu, sillä meän pienet luistelijat kaipaavat ehdottomasti harjoitusta!!! Ollaan liian laiskoja käymään koulun kentällä tarpeeksi ahkerasti... ;)
VastaaPoistaKiitos! Tätä kannattaa ehottomasti kokeilla. Ollaan kyllä tosi innoissaan luistinradasta. Meilläki jääny vähemmälle tuo luistelu kun pitäisi aina ottaa ja lähteä koulun kentälle. Nyt voi käydä luistelemassa aina ku siltä tuntuu ja pikku neidit on kyllä ahkerasti halunnu luistimia jalkaan. Ja taidot pääsee kehittyyn ku on mahollisuus harjotella. Ja se ilo oppisesta, sitä hymyä ei voita mikään :)
PoistaEn tiiä mitä nurmikko tykkää, mutta sen saa onneksi kasvamaan viimistään mullan ja siementen avulla uudestaan :)